sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kun ei onnistu, niin ei onnistu

Juhannuksen jälkeen maanantaina järkättiin kaveriporukalla pienimuotoiset näyttelytreenit. Tuo porukassa juokseminen tuntuu olevan monille kovin hankalaa ja näin kesällä ei meidän kulmilla mätsäreitä ole ollenkaan... Taavihan on juossut isoissakin kehissä tosi nätisti ja näyttelyt on mennyt treenimättä hyvin, mutta erkkarissa sillä oli joku kumma haukkuvaihde päällä jollaista ei ole aikaisemmin esiintynyt. Taidan tietää käytökseen syynkin, mutta halusin tietysti päästä treenitilanteessa puuttumaan tuohon ja saamaan homman takaisin raiteilleen. Juostiin sitten oikein urakalla ja aina kun kunto meinas loppua, niin pidettiin pönötystauko.


Seisottamisesta mä en ymmärrä mitään ja ainahan Tapsa vähän jalat harallaan seisoo, mutta mielestäni osasi ihan hienosti olla. Juokseminen oli aluksi vähän äänekästä, mutta suurin osa juoksuosuuksista meni kuitenkin kauniissa (?) ravissa hiljaa. Tapsa pitää kontaktia muhun ja se on ihan hyvä, vaikkei se oikeaoppinen näyttelyjuoksutapa olekaan. Mutta jos tuolla kontaktilla se ei häiriinny muista, olen tyytyväinen. Mutta lisää aiotaan kyllä tätäkin treenata, ettei syksyllä ihan munattaisi itseämme.


Keskiviikkona hakutreeneissä Tapsalle neljän piston pikkutreeni. Eka haamuna, muut valmiina. Kaikki ukot oli radalla jo meidän sinne tullessa. Periaatteessa en tykkää tollasista treeneistä, mutta hyvä silloin tällöin kokeilla. Ja hienostihan se Taavi meni suunnilleen sinne minne lähetin. Lähettämiseen mun pitää kyllä keskittyä ja kiinnittää enempi huomiota. Hallinta radalla kohtalaista.

Kostille kolme haamua ja iloisesti pinkoi pikkumies kaikille ukoille.


Perjantaina Kosti oli taas tokotreeneissä. Nää olikin sitten vikat treenit tältä erää ja sit vaan toivotaan, että saisin pojille treeniryhmäpaikat syksyn uusjaossa.

Aloitettiin paikkiksella ja siinä me keskityttiin vaan olemaan nätisti paikallaan perusasennossa. Yllättävän hyvin meni! Tehtiin myös istumista, maahanmenoja ja seisomista. Näistä istuminen on ainut, minkä Kosti osaa ilman apuja ja seisomista tehtiin nyt ekaa kertaa.

Sosiaalirinkiä harrastettiin myös ja ihanan keskittyneesti Kosti oli mun kanssa, toiset koirat ei olleet ollenkaan mielenkiintoisia. Mulla oli kyllä älyttömän hyvät namit.

Luoksetulo kiinnipidosta. Kosti ei olis yhtään halunnu, että siitä kukaan pitää kiinni, mutta rauhoittui pian kuitenkin ja sain sen kutsuttua luo. Myös luopumistreeniä tehtiin namilla ja aina välillä leikittiin. Myös perusasentopönötystä harjoiteltiin ja sekin meni hyvin.

Olen kyllä totaalisesti unohtanut miten pentua koulutetaan ja miten paljon tarvii nameja ja apuja yms. Ryhmää tarvittaisiin selkeesti avuksi ja tueksi, ei vaan yksin tuu huomattua niitä omia virheitä.


Lauantai vietettiin peha-b kokeessa. Keli näytti aamulla lupaavalta, sopivasti tuulta ja lämpöä noin 15 'C. Mutta mutta, arvoin itselleni neljännen vuoron ja kolmannen koiran ollessa metsässä kaikkisovat pilvet, lämpötila nousi yli kahteenkymmeneen, tuuli tyyntyi heikoksi ja pahimpana kaikista, ilmestyi kuin tyhjästä verenhimoiset jättipaarmat, joita oli paljon! Paarmat olivat Taavin kimpussa ja sehän ei pörriäisiä siedä. Riuhtoi itseään pannassa sen verran, että ketjupanta antoi periksi ja napsahti poikki!! No suunnitelman sain tehtyä ja Taaville kaiveltiin uusi panta... Sitten metsään ja homma käyntiin. Taavi irtosi aika huonosti, mikä varmaan johtui taas mun jännittämisestä, vaikka olo ei ihan kamalalta tuntunutkaan.


Eka ukko nousi lähes keskilinjalta kivenkolosta. Ekalta keskilinjalta ei muita löytynyt ja sitten siirryttiin rajaa pitkin toiselle linjalle. Matkalla Taavi sai hajun ja mulla oli täysi työ pitää se pois alueelta. Ja kun se sai luvan lähteä, paineli se kuusen alle haukkumaan. Ukko oli niin hyvin piilossa ja kun Taavikin haukkui siellä kuusen alla kalliosyvänteessä, niin en meinannut itse löytää niitä. Kun paikallistin haukun, ei Taavi meinannut tulla pois ukolta. Tämän jälkeen maasto vaihtui todella ryteikköiseksi ja kuivaksi ja paarmat iskivät uudestaan kimppuun. En tiedä oliko syynä hyytyminen vai hirvittävästi kiusaavat paarmat (veikkaan enempi paarmoja), mutta viimeinen ukko jäi löytymättä.


Jälkikäteen kun kuulin, missä ukko olisi ollut, harmitti kun mietin siinä hujakoilla, että ihan kuin Tapsalla olisi vähän vainua, mutta en sitten taas luottanut omaan tulkintaani enkä lähettänyt Taavia sinne suunnalle uudestaan. Paarmatkin kiusas tässä kohtaa kovasti. Tuomarikin sanoi, että hilkulla oli... Mutta tyytyväinen sain olla taas omaan suunnistukseeni, vaikken tiedä oliko suunnitelma kuitenkaan se fiksuin. Näihin suunnitelman tekoihin tarvisin kyllä oppeja ja neuvoja... Mut kyllä silti jäi vähän harmittamaan, olis pitänyt taas luottaa omaan vaistoon ja lähettää Taavia uudestaan sinne hajun suuntaan. Tulokset oli kyllä tiukassa muillakin, että ei me sillai ihan surkeita oltu. Mutta kyllä tuo koira on vaan niin kovin erilainen kokeissa treeneihin verrattuna...


Lauantaina treffattiin vielä Kostin sisko Siru (Tottakai Ihan Oon Oikee Vamppi) ja isä Sulo (Tottakai Se On Sulo Vilen).












Tiistaiaamuna kokoontui taas epäviralliset näyttelytreenaajat, tällä kertaa mun lisäksi paikalle pääsi vain kaksi sakemannia. Hyvin meni, vaikka nartun peräpää ois ollu Tapsan mielestä kivaa nuuskittavaa ja sen perässä juostiin kaula pitkällään. Haukkuihan Tapsa vähän aina jossain välissä, mutta hyvin meni silti.

Taavi pönöttää, kuva Liisa Uski


Kostin kanssa tein sakemannien seassa kontaktitreeniä ja vähän perusasentoa. Ihanasti se keskittyy vaan minuun (mulla oleviin nameihin) ja muut ei sitä kiinnosta oikeastaan ollenkaan. Luoksetulokin tehtiin, Lissu piti kiinni.
Vähän leikittiinkin, kuva Liisa Uski


Perjantai aloitettiin päiväporukan hakutreeneillä. Tallottiin pari kapeaa ja syvää kaistaletta haamutreeniä varten. Kostille neljä haamua, hyvin meni ja into metsään oli niin kova, että se oli lähdössä omineen vielä viidennellekin.

Taaville alkuun kaksi yhtä aikaa metsään katoavaa muistikuvaa ja niiden jälkeen kaksi haamua. Kaikki neljä pistoa hyviä ja ilmaisut loistavia.


Lauantaina käytiin kaikista ennusmerkeistä huolimatta (ketjupanta hukassa, Kosti silppus Taavin pk-liivit, keli muuttui viileän tuulisesta säästä tuulettomaksi melkein helteeksi...) vielä kokeilemassa peha-b -koetta. Ei ollut meidän päivä tälläkään kertaa. Tuli ehkä vähän liian pian tuon edellisen jälkeen tämä koe... 

Harmi kun Taavi ottaa mun jännittämisen niin itteensä. Ei taas irronnut juuri mihinkään, vaikka välillä teki kohtalaisia hakulenkkejä. Ei kyllä ollut yhtään mun ohjattavissa enkä suoraan sanoen edes yrittänyt ohjata sitä. Sai aika vapaasti mennä sen mitä meni, kun mun ohjaus vaan paineisti sitä lisää. Mut sit kun se löysi ukon, oli ilmaisu taas ihan mahtava. Harmi kun ei keli meitä yhtään jeesannut tälläkään kertaa.

Koekalenterissa ei tälle vuodelle sitten enää näytä olevan yhtään mun työvuoroihin sopivaa koetta, joten taidetaan jäädä odottelemaan ensi vuonna tulevia sääntömuutoksia. Olis kohta jo kiva tietää millaiseksi koe muuttuu. Huhujen mukaan muutos tulee olemaan melkoisen iso.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti