Sivut

lauantai 30. huhtikuuta 2016

BH:ta ja BH:ta

Taavi täytti viikko sitten perjantaina jo kolme vuotta. Mihin tää aika oikein menee?? On kyllä kiva, kun se on ihan selkeesti aikuistunut ja sen kanssa eläminen ja oleminen on niin helppoa <3 Ihan pelottaa miten paljon tuollaiseen karvahirmuun voi kiintyä ja rakastua.


Sunnuntaina oltiin heti aamusta epävirallisissa mölli-BH -kokeissa. Ei kyllä ollut kaunista katseltavaa meidän tekeminen. Taavi laamaili ihan kunnolla, vaikka kuinka yritin olla rento ja reipas. Ei sille jännitykselle vaan voi mitään... Aloitettiin paikkamakuulla ja siinä Taavi nousi lähestulkoon heti haistelemaan maata. Maahan palautuksen jälkeen pysyi siellä, tosin vinkui.

Seuruut meni miten meni ja jättävissä istumisessa Taavi meni maahan. Nostin sen sieltä sit istumaan. Maahan meno vinoutta lukuun ottamatta ja luoksetulo sekä edestä sivulle siirtyminen olivat ainoat, mihin itse olin tyytyväinen. Jostain syystä Taavi myös väisti mun mielestä aika voimakkaasti paikkamakuussa ollutta flättinarttua koko seuruun ajan. Voi meitä ja tätä mun jännittämistä!

Tässäpä tuomarin arvostelua:
Kytkettynä seuraaminen: Koira höpisee aavistuksen, reipasta nättiä seuraamista, nuuskii ryhmässä
Vapaana seuraaminen: Pitkällä sivulla aloitus ok, loppu pätkä nuuskii, täyskäännöksen jälkeen mukaan ok
Istuminen: Tarvitsee lisäkäskyjä, istuu ja odottaa hyvin.
Maahan meno: Valmisteleva osa ok, koira jää hieman vinoon. Menee maahan heti. Luoksetulo ja sivulle siirtyminen ok
Paikkamakuu: Nousee liki heti, uuden käskyn jälkeen makaa hyvin.

Ei kuulemma muuta kuin kokeeseen, vaikka omasta mielestä tekemisen taso oli jokseenkin surkeaa...


Suoraan möllin jälkeen ajettiin kotiin jäljelle. Jälki oli ehtinyt vanheta kolmisen tuntia, se oli reilu 600 m pitkä suora, jolla seitsemän keppiä. Viime syksynä jälkikauden päättäjäisissä saatiin neuvoksi tehdä myös ihan vain suoria jälkiä koiranlukutaidon oppimiseksi. Voi vitsi oli insinöörille vaikeaa, kun tuohon kovinkin monimuotoiseen maastoon ihan viivasuoran jäljen tekeminen oli mahdottomuus. Nielin kuitenkin tässä(kin) onnistumattomuuteni ja hyväksuin aavistuksen kiemurtelevan suoran jäljen.

Lähtö ihan ilman mitään janoja ja reippaasti lähti Tahvo hommiin. Jotain sen työmotivaatiosta kertoo se, että melko jäljen alussa se väänsi paskat ja jatkoi heti suoraan jäljestämistä ilman eri käskyjä... (kiva jos sillä oli koko möllin ajan kaamee pasahätä, vaikka oli kyllä aamulenkillä hoitanu hommat ihan normisti...) Kepit löytyivät kaikki, vaikka ne oli vasta illalla katkottu ja ehtineet aamulla hajustua mun käsissä kymmenisen minuuttia.

Täytyy kyllä sanoa, että kahden käden taktiikka liinasta kiinni pitämisessä ja tuo ihan vaan suoran jäljestäminen auttavat varmasti mua oppimaan lukemaan Taavia paremmin. Jäljellä sen lukeminen on aina ollut mulle jotenkin tosi vaikeaa ja kimppatreeneissä tuntuu aina, että muut lukevat sitä paremmin kuin minä. Hakumetsässä taas osaan lukea sitä ihan toisella tavalla.


Keskiviikkona oli viimeinen kerta bh-kurssia. Ensin tehtiin kentällä puolikas kaavio ja jättävät. Valitsin meille hihnassa seuruun, se on jotenkin olevinaan hankalampi. Taavi seuras kohtalaisesti, pientä jupinaa se piti pitkin matkaa ja kontakti tippui ajoittain, mutta mölliin verrattuna hurjasti paljon parempi suoritus, vaikka itse olinkin vähän takakireä. Henkilöryhmä meni hienosti ja jättävät oli myös oikein hyvät. Paikkamakuussakaan ei huomautettavaa, edes vinkumista ei tainnut juuri olla.

Käytiin harjoittelemassa myös kaupunkiosuutta. Yksin jätettynä Taavi on oikein kiltti poika, ohi saa mennä lenkkeilijät ja koirat, ainut reaktio on itsensä rauhoittelu huulia nuolemalla. Kaupunkiosuus meni muutenkin ihan kivasti, mutta häiriökoira ( nuori picardiuros ei ole meille mitenkään neutraali häiriö) aiheutti muutamia haukahduksia vastaan tullessaan.


Mitäpä sitä ihmisen muuta kaatosateisena vappuaattona tekee, kuin menee Tiina Puustisen tuomaroimaan BH-kokeeseen. Olen nyt päättänyt, että kisoja ruvetaan koluamaan jännityksen harjoittelemiseksi. Muutenhan siinäkään hommassa ei pääse eteenpäin. Sunnuntaisen möllin jälkeen olin kyllä vähän kahden vaiheilla kehtaanko mennä vai en, mutta hirvittävän itsepieksennän jälkeen päätin osallistua, joskushan se on aloitettava! Olen hirveän itsekriittinen mikä ei todellakaan helpota kovaa jännittämistäni sekä lisäksi vielä ne negatiiviset ajatukset meinaavat aina vallata mielen niiltä positiivisilta. Jollain kummalla sain kuitenkin edeltävän illan aikana käännettyä ajatukseni siihen moodiin, että mennään nyt vain harjoittelemaan jännitystä ja Taavi kuitenkin oikeasti osaa niin hyvin, että vähän huonommallakin suorituksella meillä on mahdollisuus onnistua. Tämä ajattelu hieman hälvensi myös jännitysta ja sain jopa nukutuksi muutaman tunnin enkä aamulla edes oksentanut.

Toiveeni koetta varten olivat kiva keli, alkupään koirakko ja pariksi joku tuttu neutraali koira. Vettä satoi kaatamalla, oltiin viimeinen suorittava koirakko ja parina nollakoirana toiminut briarduros, joka todellakaan ei ole neutraali, mutta jonka kanssa olemme kuitenkin treenanneet.

Hihnaseuruuosuus oli ihan kamala, aluksi unohdin hengittää ja hartiat oli jäykkänä korvissa. Kun ekan pitkän suoran päässä älysin vetää henkeä ja rentouttaa hartiat, rupesi homma vähän paremmin kulkemaan. Juoksun jälkeisen hitaan kävelyn kuitenkin unohdin ja ehdin otaa pari normaalia askelta ennen hitaaseen havahtumistani. Henkilöryhmä meni kivasti molemmilla kerroilla, vaikka siellä olikin sadeviittaporukkaa. Irti seuraamisesta tuomarikin sanoi, että oli kuin eri koira. Jotenkin toi hihnassa meno on aina ollu vaikeampaa vaikka sitä on tässä viime aikoina treenittykin. Irti seuruu siis meni hyvin, vaikka kyllä siinäkin tietysti olisi sitä parantamisen varaa ollut. Voi luoja nuo seuruukaaviot on muuten pitkät!! Niin paljon jännitti, etten millään pysynyt askelten laskemisessa mukana, mutta ei ne askelmäärät varmaankaan ainakaan pahasti vajaiksi jääneet, kun ei siitä huomautettu.

Jättävät oli muuten erittäin hyvät, mutta maahan menon valmistelevalla osuudella seuruu olis saanut olla parempaa taisi tuomari kommentoida. Täytyy kyllä sanoa, että kentän koskeustilanne ei yhtään auttanut noissa jäävissä ja paikkamakuussa, mutta onneksi on jokasään koira!

Jos seuruukaaviot tuntuivat pitkiltä niin voi luoja sitä paikkamakuuta! Nollakoirakko oli kyllä reipas, mutta silti aika tuntui matelevan ja olin koko ajan ihan varma, että siellä se Taavi vaan pyörii ja hyörii nuuskimassa seitsemän muun uroksen paikalle jättämiä hajuja. Mutta eihän meidän hyvin harjoiteltu paikkamakuu kärsinyt ollenkaan mun jännityksestä, märästä maasta, sateesta, pitkästä ajasta eikä toisen koiran tottiksesta. Paikalla makaaminen häiriön alaisena erinomainen! Mä vaan unohdin taas hengittää ja silmissä vähän sumeni pari kertaa siellä seisoessa ja tuomiota kuulemaan mennessä meinasin pyörtyä, sitä ei olekaan vielä koskaan tapahtunut...

Tottisosuus siis läpi tuomarin lisäkommentilla 'mielenkiintoinen koira'. Arvosteluista en juuri muista, hihnaseuruu oli puutteellinen, paikkamakuu erinomainen ja ne muut kai jotain muuta, ehkä erittäin hyvää tai hyvää?? Edit: vähemmän jännittäneet paikallaolijat muistavat peremmin, arvostelu meni näin; kytjettynä seuraaminen puutteellinen, vapaana seuraaminen hyvä, istumisliike erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo erinomainen, paikalla olo häiriön alaisena erinomainen.

Kaupunkiosuus suoritettiin vilkkaan ostoskeskuksen parkkipaikalla, jossa vappujuoman hakijoita riitti. Tuomari peräänkuulutti hallintaa tässäkin osuudessa. Juttelemaan tullut ihmisryhmä, juoksijat, pirikellopyöräilijä ja häiriökoira olivat helppoja nakkeja. Juttelemaan pysähtynyt autoilijakin meni loistavasti siihen asti, kun Tapsa hokas auton paksissa sen einiinsenlempparikoiran ja haukahti pari kertaa. Tää oli ihan mun moka, mun olis pitänyt käskyttää se istumaan tai jotain siinä kun juteltiin sen autoilijan kanssa. Yksin jättäminenkin meni hienosti. Arvosteluissa tuomari sanoi, että tuo autolle haukkuminen voidaan tulkita agressiivisuudeksi, mutta se oli niin vähäistä ja muuten meni loistavasti, niin homma oli läpi!

Lopputuloksena siis hyväksytysti suoritettu BH-koe kaikista ennakko-odotuksista huolimatta! Ei se kaunista katseltavaa ollut, mutta ihan sika hyvä silti. Virheet oli mun, Taavi teki oman osansa hienosti!! Tämä tulos ei ole tullut helpolla, se on vaatinut aikakin hikeä ja kyyneliä, ehkä vähän vertakin. Mutta se osittaa sen, että harjoittelu tuo tuloksia ja kaikilla on mahdollisuus onnistua. Jos mulle olis vuosi sitten sanottu, että tämä päivä tulee, en olisi sitä ikimaailmassa uskonut. Ei meidän jatkokaan tule varma olemaan helppo, mutta periksi ei anneta, vaan jatketaan sitkeästi kohti uusia tavoitteita!



Kenttä näytti tältä =/

Kuvat Sari Nieminen:

Hartiat korvissa hengittämättä ei toimi koirakaan

Lenkillä ollaan...

Vähän kun sain rentouduttua, niin löytyi parempi vaihde



Ilman hihnaa homma toimii




Makaisitko ite pallit märkänä kymmenen minuttia sateessa??


Tässä vielä suurta onnistumisen riemua =P

Totta se on!

11 kommenttia:

  1. Hirmuisen isot onnittelut! Osuipa vaan karsee keli :D Reippaasti kohti uusia haasteita sit vaan!

    VastaaPoista
  2. Oon niin onnellinen Taavin ja siun puolesta, että sie viimein uskaltauduit eteenpäin hienon koiruuden kanssa. Hyvä Jenni <3 Hyvä Taavi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sä tiiät kuin paljon mä olen kipuillu näitten juttujen kanssa, nyt on kyllä tosi hyvä fiilis :D

      Poista
  3. Onnea! Kisajännitys on kyllä niin tuttua. Yhden kokeen olen oman jännittämiseni takia kämmännyt aivan totaalisesti, ja sen jälkeen usko sekä omaan että koiran osaamiseen on ollut ihan hukassa. Nyt yritetään vähitellen rakentaa luottamusta ja uskoa toisiimme, ja ehkä sitä vielä joskus kisakentällekin päästään yrittämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla auttoi tosi paljon mielikuvaharjoittelu ja ajatusmaailman kääntäminen sieltä negatiivisesta positiivisen puolelle, mikä ei mulle todellakaan ollut helppoa. Myös heti kokeen jälkeen päässä pyöri lähinnä ne kokeen huonosti menneet jutut, mutta pian pakottauduin keskittymään niihin hyvin menneisiin juttuihin, joita oli kuitenkin paljon.

      Poista
  4. ilonkyyneleitä täällä teidän puolestanne! Kyl myäkii joskus toi suoritetaan kunnolla :)

    terkuin Tiina ja Otto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti vaan uudestaan. Kuivalla kelillä olis Ottomaanikin mennyt maahan ja homma olis ollut pulkassa!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. No niin. Ylitit itsesi uskalsit osallistua. <3 Ny vaan sitä positiivisuutta peliin. Kaikki menee hyvin. Nou hätä ja ONNEA
    seija

    VastaaPoista